Tyhjensimme eilen palstan pionipensaat viimeisistä pioneista. Vaaleanpinaiset pionit olivat mahtavimmillaan ja fuksianpunaisistakin oli vielä muutama kaunis pieni kukka jäljellä.
Palatessani kotiin palstalta koko mieletön pionikimppu lakosi käsistäni kadulle. Salamannopeasti takaani ryntäsi mies auttamaan. Hetkessä näin hänen silmistään, miten arvokasta lastia hän oli ryntäämässä avukseni pelastamaan.
Aloitin työt aamuvarhaisella ja vilkuilen silloin tällöin vaaleanpunaista hattarapilveä maljakossa. Ajoittain kuuluu humahdus, kun pionin terälehdet valahtavat ikkunalaudalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti